Ehkä jo kuulitte, että pääsen käymään Ahvenanmaalla. Lähdin matkaan Espoosta, Helsingin puolella ei tarvinnut piipahtaa lainkaan. Lähijuna vei Leppävaaraan ja siitä astuin IC941:een. Lautta lähtee ilmeisesti joka päivä Turusta Maarianhaminaa kohti ihan järkevään aikaan, klo 8.45, mutta jos haluaa ehtiä tuohon, täytyy Espoosta lähtevän heräillä tosi ajoissa.

Tässä paluu aamun tunnelmiin:

• Herätys 4.00
• L-juna 5.15, perillä 5.30
• IC941 Leppävaarasta 5.42, vaihto Kupittaalla 7.24, perillä Turun satamassa 7.55
• Viking Glory 8.45, perillä Maarianhaminassa 14.10

Matka Turusta Maarianhaminaan tuntui kestävän ikuisuuden. Ilman hyttiä kannella norkoilu on vähän tylsää. Halusin nukkua. Näin, että 9-kannella näköalaportaiden alla nukkui ihmisiä. Istuin kahvilan pöydässä ja odotin milloin henkilökunta ajaa minut pois, kun en ole maksava asiakas. Sitten huomasin, että vieressäni oleva mies nukkui omassa pöydässään täyttä häkää. Edelleen epäröin hiukan. Yritin vähän kirjoittaa ja kerrata työpajaa varten, mutta sitten rohkaistuin kokeilemaan itsekin ja oikaisin siihen kahvilan sohvalle.

Vähän levättyäni virkistyin, söin eväitä, juttelin sveitsiläisen pariskunnan kanssa… Sain tietää, että tavarat voi todellakin viedä säilytyslokeroon. Etsin lokeron. Hinta oli mielestäni aika suolainen, 6 € muutamasta tunnista, mutta maksion mielelläni, kun pääsin kantamasta painavia kasseja ympäriinsä. Ostin vähän karkkipäivän karkkeja tuliaisiksi.

Kävin ottamassa kannella vähän valokuvia ja jatkoin kiertelyä. Laivan aurinkokansi oli tosi kivasti sisustettu, mutta tosi tuulinen. Laivalla oli käynnissä samanaikaisesti ainakin kolme musiikkiesitystä: trio, johon kuului mm. kontrabasisti, trubaduuri, joka soitti mm. Anssi Kelaa ja bilebändi, joka veti viimeisenä biisinä A-han Take on Me. Kaikki erittäin hyviä, mutta tietyistä kohdista laivaa pystyi kuulemaan kaksi eri esitystä. Sitten soitin äidille, koska äidille pitää välillä soittaa ja kysyä kuulumisia. Päädyin istumaan nurkassa lattialla, jotta musiikki häiritsisi puhelua mahdollisimman vähän ja puhelu ja istuskelu häiritsisi muita matkustajia mahdollisimman vähän. Luulen, että onnistuin. Puhelu katkesi monta kertaa, koska merellä yhteydet ovat heikot. Pitäisi ehkä olla tyytyväinen, että soittaminen yleensä ottaen on mahdollista.

Ennen laivasta poistumista hain laukkuni säilytyksestä ja huomasin, että lokeroiden välittömässä läheisyydessä olisi ollut myös matkatavaroiden säilytykseen tarkoitettu huone. Ihan ilmainen. Käyttäkää sitä kuulkaa.

Kuulin myös Climate Fresk -kollegaltani, että Viking Gloryllä ja Gracella on konferenssialue, josta voi vuokrata itselleen työhuoneen 12 eurolla. Takaisin päin mennessä haluan sinne – luotettavan Wi-Fin ja kahviautomaattien huomaan. Siitä ei jostain syystä vaan kerrota missään.

Jätin kamat AirBnB:hen ja lähdin torille tapaamaan Climate Fresk -tiimiäni. Menimme tutustumaan paikalliseen nuorisokeskus Uncaniin, jossa ReGeneration 2024 -tapahtuma järjestetään. Kävimme tutustumassa työpajalle varattuun tilaan ja siellähän on mm. kiipeilyseinä. Mutta se ei meno haittaa, varmasti päinvastoin. Tarjolla oli kahvia, vettä, porkkanatikkuja ja keksejä. Saimme suunnilleen sovittua huomisen työpajan kulun ja olimme kollektiivisesti unohtaneet hoitaa monta kohtaa tehtävälistalta, mutta kaiken saimme järjestymään. Nyt peukut pystyyn, ja huomenna pelit pystyyn.

AirBnB Astrea House on ihana. Tässä ei ole keittiötä, mutta talo on vanha ja viehättävä. Ikkunat ovat tasolasia – taatusti vetoisat talvella, mutta nythän onkin vielä kesä. Saippuat ja muut ovat hyvän tuoksuisia ja laadukkaita. Huonekaluissa on ajan patinaa. Keittiön puutetta paikkaa jääkaappi ja vedenkeitin. Niiden vieressä voisi olla enemmän laskutilaa. Mutta jos haluaisin kokkaamaan ruveta, pihan keittokatos grilleineen on käytössäni. Asunto on osa vanhaa omakotitaloa ja erotettu muusta talosta ovilla, joiden edessä on verhot. Asunnossa on oma sisäänkäynti, jonne pääsee takapihan yläterassin kautta.

Viking Linen laivat tuovat ihan keskustan tuntumaan. Olisin kävellyt majoitukseen noin 13 minuuttia, mutta jouduin pysähtymään viiden minuutin välein ottamaan valokuvia. Kävellessä majapaikkaan aamun herääminen tuntui niin sen arvoiselta. Maarianhamina on tosi viehättävä. Talot ovat vanhoja ja luonteikkaita, pihat ja kadut vehreitä, omenat ovat melkein kypsiä poimittaviksi, ja välimatkat ovat lyhyitä. Kuvassa kukkiva kärhö on ehkä lumikärhö eli Clematis Paul Farges.

Arvostan kohtuullista kävelymatkaa. En halua kävellä kahta tuntia, mutta jopa 20 minuutin kävelymatka aamulla töihin tai tapahtumapaikalle sopii minulle paremmin kuin hyvin. Etenkin kun matkoilla usein ei ole aikaa muuhun liikkumiseen, käveleminen ajaa sen asian oikein hyvin.

Olen vieraillut Ahvenanmaalla 11-vuotiaana leirikoulussa. Muistan sillä matkalla kuulleeni, että paikallinen peruskallio on lähes yksinomaan graniittia. Myös kadut päällystetään graniittihiekalla, joten ne ovat yleensä punertavia. Ja se pitää tietenkin edelleen paikkansa.

Oli kiva päivä, huomenna lisää!