Lupasin raportoida. Nyt on erä uuniomenahilloa takana. Tässä resepti, josta voi hakea inspiraatiota ja siitä huolimatta improvisoida ihan oman mielen mukaan ja lukea ohjeet vasta jälkikäteen: https://kotiliesi.fi/suklaapossu/uuniomenahillo-eli-maailman-helpoin-omenahillo-uunissa/

Uuniomenahillon ehdoton etu on, että hillo porisee itsekseen uunissa eikä tarvitse kädestä pitelyä. Sitäkin täytyy toki välillä käydä vähän hämmentelemässä, mutta melko harvakseltaan ja välillä polttaa sormet. Vähintään pitää yksi palovamma tällaisen urakan jälkeen olla. Siten hillo maistuu parhaimmalta. Mun kokemus on, että kun käyttää keraamista astiaa, voi valita alemman lämpötilan ja hillo kypsyy nopeammin. Säästyy aikaa ja energiaa. Nyt mulla oli makeita omenoita, joten lisäsin melko reilusti sitruunamehua joukkoon.

Aloitin kuitenkin homman paahtamalla osan omenoista grillivastuksen alla sokerissa pyöriteltyinä. Yritin saada paahtuneen karamellin makua siihen (ks. edellinen blogikirjoitus). Ehkä sitä vähän sain, mutta mun mielestä sitä voisi olla enemmän. Täytyy käyttää syvää uunipeltiä, laittaa enemmän omenoita paahtumaan ja käännellä välillä. Auttaisikohan fariinisokeri? Lisäsin myös aika reilusti kanelia sekä vaniljasokeria. Inkivääriä voisi kokeilla, mutta sitä ei nyt ole kaapissa. Kardemummaa sen sijaan on. Happamet omenat soseutuvat lähes itsestään kun kypsentää, nyt jouduin käyttämään sauvasekoitinta. Mutta lopputulos on tumman kinuskikastikkeen väristä ja uskomattoman pehmeää.

Tuo omituinen henkariviritelmä on vaaka. Googlasin miten voi arvioida asioiden massaa ilman vaakaa, koska mulla ei tällä hetkellä ole vaakaa. Periaate käy aika hyvin ilmi tuosta kuvasta. Se on toki hyvin suurpiirteinen, mutta sopii tähän tarkoitukseen. Toiseen pussiin omenat, toiseen pussiin painoksi vaikka kilon sokeripaketteja. Jos henkarin piena on suunilleen suorassa, on omenoiden ja sokerin paino suunnilleen sama. Lisäksi mulla sattui olemaan juuri reseptin mukainen viiden litran kattila, johon noin kaksi kiloa omenia menee. Tämä tarkkuus riittää oikein hyvin tähän tarkoitukseen. Ja maistamallahan sen lopulta tunnistaa, onko kaikkea riittävästi omaan makuun.

Omenia olisi vielä pahvilaatikollinen odottamassa. Saattaa mennä ilta niitä pilkkoessa. Täytyypä kokeilla, miten omenat suhtautuvat pakastamiseen.