Osallistuin tänään Tuomarilan kyläjuhliin. Tässä vähän fiiliksiä sieltä:

Mulla oli oma pöytä vilttikirppiksellä, joka lopulta olikin ihan tavallinen pöytäkirppis, koska satoi vettä eikä ulkona voinut vilttejään levitellä. Joka oli siinä mielessä hyvä, että unohdin sen viltin kotiin. Mutta sade ei ole kiva juhlasää. Kirpparilla oli tosi kivaa, vaikka tuotto olikin +-0. Mutta hyvä niin. Muutama tavara pääsi uuteen kotiin ja minäkin sain ainakin ruokaa kahvilasta, palapelin ja pari kirjaa. Jos kiinnostuit, lainaan mielelläni.

Kirppissalin takaosassa oli paikallisten toimijoiden pöytiä: hunajaa, kampaamopalveluita, hierontapalveluita ja paikallisen Marttayhdistyksen piste. Tapahtuman loppupuolella siniseen T-paitaan sonnustautunut ystävällinen henkilö tuli tarjoamaan smuutia. Siinä hetken keskustellessamme marttailusta huomasin, että Marttojen toimintaperiaatteissa on paljon ympäristön ja ilmaston suojelua sekä kestävämmän arjen pyörittämiseen liittyviä teemoja. Täytyy käydä tutustumassa heidän toimintaan. Saatan päästä fasilitoimaan heille Climate Fresk -työpajankin.

Erilaista toimintaa on joka viikolle. Joka toinen viikko pidetään teemailtoja, kuten vaikkapa teatteriretkiä, ulkopuolisia luentoja, ulkoilua, paikallisten Marttojen 80-v synttärit ja kokkausiltoja. Jäsenet voivat itse ehdottaa mitä haluaisivat puuhastella. Mutta ettei totuus unohtuisi, joka toinen viikko pidetään perinteisiä ompelukerhoiltoja. Aika paljon ohjelmaa, mutta jokainen kuulemma marttailee tyylillään. Saa osallistua, mutta ei ole pakko. Vuosimaksu on 40 €. Se sisältää tuon kaiken toiminnan sekä Martta-liiton julkaiseman lehden.

En tiedä, olenko vielä Martta-iässä, mutta näen tämän aika hyvänä väylänä verkostoitua eri aloille ja nähdä tätä toimintaa. Martat toimii myös kansainvälisellä areenalla – en tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta aion ottaa selvää. He tekevät vapaaehtoistyötä – auttamisesta tulee aina tosi hyvä mieli – ja erityisesti heidän esitteessä on mainittu kotoutumisen tukeminen. Lisäksi yhdessä tekeminen motivoi asioihin ihan eri tavalla, kuin yksin yrittäminen. Porukasta saa tosi paljon vetoapua.

Tuosta auttamisesta tuli mieleen, että täytyypä kirjoittaa siitäkin jossain vaiheessa. Luin joskus Frank Martelan kirjan Valonöörit ja hän on tehnyt tiettyjä harjoituksia omien opiskelijoidensa kanssa juuri tuohon auttamiseen liittyen. Pistetään hyvä kiertämään.