Yleensä kuvaukset Climate Freskistä keskittyvät nimenomaan Climate Freskin alkuosaan, eli niihin kortteihin. Climate Fresk siis perustuu IPCC-raporttiin, jonka pohjalta Cedric Ringenbach kehitti kortit, jotka kuvaavat ilmiöitä ja mekanismeja, jotka johtavat ilmastonmuutokseen. Ensimmäisessä vaiheessa fasilitaattori opastaa ryhmää ratkaisemaan korttien väliset syy- ja seuraussuhteet, jonka jälkeen ryhmä koristelee teoksen ja antaa sille nimen. Toki sitä ennen käydään läpi työpajan kulku ja periaatteet, esittäydytään ja tehdään joku kiva alkulämmittely.

Mutta sen jälkeinen vaihe yleensä ohitetaan kuvauksissa aika nopeasti. Jutellaan vähän tunteista ja mietitään mitä itse voisin tehdä. Loppu. Hauskaa illan jatkoa.

Korttipajan jälkeinen keskusteluosio on itseasiassa se työpajan antoisa ja mielenkiintoinen osuus. Nykyisin Climate Fresk organisaationa korostaakin tämän korttipajan jälkeisen osion merkitystä. Olen Suomen Climate Fresk -porukalta saanut hyviä vinkkejä tunteiden käsittelyyn. Esimerkiksi Kübler-Ross Change Model Template esittää graafin, jossa kuvaillaan muutostilanteessa yksilön tunteiden vaihtelua käyrällä. Käyrä kulkee ylös ja alas torjumisen ja masennuksen kautta muutoksen integroitumiseen.

Blob tree -kuvituksessa puolestaan numeroidut ukkelit ympäröivät puuta. (Voit etsiä molemmat Google-haulla.) Osa seisoo maassa, osa roikkuu tai istuu oksilla, osa kurkottaa optimistisina ylöspäin, osa on antanut periksi ja istuu maassa selkä katsojaan päin. Työpajan osallistujien on helpompi tunnistaa omia fiiliksiään vertailemalla niitä ukkeleiden fiiliksiin, koska tunteiden sanoittaminen on usein aika vaikeaa. Tähän vaiheeseen ei tarvitse käyttää tuhottomasti aikaa, mutta on tärkeää saada sanoa ääneen miltä nyt tuntuu, jos jotain sanottavaa on. Tai antaa osallistujille mahdollisuus pysähtyä hetkeksi miettimään sisäistä olotilaa. Korttien sanoma on lopulta aika raskas.

Tämän jälkeen on tärkeää näyttää, että useimmilla meistä on jo työkaluja vyöllä ilmaston muutoksen torjuntaan nähden. Voimme tehdä asioille jotain. Ymmärrän hyvin, että yksilön tasolla vaikutukset ovat vähäiset, mutta on tärkeää tuntea voivansa vaikuttaa asioihin ja olla osa muutosta. Voimme myös pyrkiä vaikuttamaan isoihin linjoihin esim. äänestämällä. Tai sitten jotenkin toisin, vaikka osallistumalla mielenosoituksiin – sinä päätät. Kun tunnelma on käynyt tunnekeskustelun jälkeen melko hartaaksi, jaetaan osallistujille tarralappuja, joihin he voivat vapaasti kirjoittaa kaikki ajatukset, mitä mieleen juolahtaa. Usein työskentely tapahtuu nelikentän avulla, jossa vasemmalta oikealle pohditaan toimen vaikeutta tai helppoutta ja ylhäältä alas yhteisöllisyyttä tai yksilöllisyyttä.

Tämä osio on yleensä se antoisin. Joskus ryhmistä irtoaa todella helmiä ajatuksia ja erityisesti lukiolaisnuorten kanssa oli kiva keskustella eri keinoista ja heidän kokemuksista. Lisäksi porukalla saa kasaan sellaisiakin ideoita, joita ei olisi itse tullut edes ajatelleeksi.

Työpajat lähtevät taas pyörimään kesän jälkeen – pitäkäähän silmällä @climatefresksuomi-kanavaa!